KUULUMISIA

Bamsella tuli eilen seitsemän kuukautta täyteen. Pikkunen ei olekkaan enään niin pikkuinen. Säkäkorkeus on noin 56cm ja painoa lähes 25 kiloa. Isohan Bamsesta tulee, mutta toivotaan, että ei ylikasvanutta. Toivotaan, että tulevaisuudessa ei tule kunnon murkkuvaihetta, sillä nyt ollaan selvitty niin pienillä rajojen koettelemisella. Mun mielestä Bamse on ollut helppo siperianhusky. Huskymainen tottakai ja esimerkiksi miellyttämishalua ei niinkään löydy, mutta herkkujen voimalla tekee Bamse mitä vain.
Bamsea vaivasi juuri viikon ajan todella outo ripuli. Vatsa oli ihan vedellä, mutta muuten hän oli ihan oma itsensä suuren ruokahalun kanssa. Oudointa näissä vatsavaivoissa varmaan oli se, että hän jaksoi pidätellä monta tuntia ripulia, vaikka se oli ihan vettä. Apteekista Canikur kuuri ja eläinlääkäristä Hilssin helposti sulavaa ruokaa ja saatiin vatsa normaaliksi.
Mä oon myös miettinyt tätä Bamsen blogia ihan kunnolla. Oon päättänyt ottaa ammatimaisen otteen tästä ja ruveta päivittelemään useammin ja enemmän kaikenlaista. Olisiko teillä jotain toiveita mitä haluaisitte lukea Haskisti blogista?

MITÄ ONGELMIA OLLAAN KOHDATTU?

Mitä ongelmia ollaan kohdattu tähän mennessä pennun kanssa?
Musta tuntuu, että Bamse on ollut melko helppo ainakin verrattuna mun perheen edelliseen siperianhuskyyn. Bamse on oppinut todella hyvin ja rajojaan se ei jaksanut kunnolla viikkoa kauempaa testata meillä kotona. Salaa hän aina sohvalle hiippaili, mutta nykyään sisäsiisteyden ansiosta hän saa sohvan divaanilla olevan viltin päälle tulla makoilemaan.

Eroahdistuksen piirteitä

Alkuun kotiin jättö oli vaikeaa ja Bamse osoitti pieniä eroahdistuksen piirteitä, kun ei päästänyt mua lähtemään kotoa ja jopa suihkussa käymisen aikana ulvonta alkoi. Pari kuukautta sitä kamalaa monen tunnin kestävää ulvontaa jatkui ja hyperaktiivisen iloisuutta kotiin tullessa. Tehtiin paljon lyhyitä pätkiä eroahdistusharjoituksia ja etenkin odottaminen on tärkeä osa sitä. Nykyään Bamse on hiljaa eikä huuda kotona, mutta jos puoleksi tunniksi ei tälle pojalle keksi tekemistä niin hän kyllä keksii itsellensä. Tyytyväinen olen siitä, että Bamse nauttii luista ja semmoinen semi pieni luu kestää hänellä sen 20-30 minuuttia, jonka jälkeen poika rauhottuu ja menee nukkumaan. Onneksi meidän naapurit on ihan parhaita ja ovat informoineet metelin meille hyvällä mielellä.

Koiranpentu tuhoaa

Kotona on tähän mennessä tuhoutunut yksi tekokukka ja partsin oven sälekaihtimet. Sälekaihtimet todennäköisesti siksi, koska olen paljon parvekkeella ja hän yksin ollessaan on varmasti halunnut varmistaa olenko parvekkeella vai todella lähtenyt. Tekokukka nyt vain oli ruma ja varmasti oli hauskaa nyppiä jokainen terälehti yksitellen kukasta.

Oman puolustaminen

Uutena juttuna on tullut oman kuopan puolustaminen. Bamse tykkää siis kaivaa paljon kuoppia ja valmiitkin kuopat ovat parhaita. Pientä ärinää ja murinaa on esiintynyt koirapuistossa toisille koirille, jos hänen kuoppaansa on menty. Tästä tottakai kielletty heti ja pikkuhiljaa tuntuu, että tämäkin on jäämässä toivottavasti pois ennenkuin alkaakaan.

Vieraissa egoilu

Edelleen vieraissa sisälle kuseminen. Tätä en ymmärrä. Yrittääkö hän merkata paikat vai onko tilanteet niin jännittäviä, että pissahätä tulee nopeammin kylässä. Kotiin ei ole tehty sitten kolmenkuukauden iän jälkeen mitään sisälle ja vieraissa näin kolmekuukautta jälkikäteen tehdään edelleen milloin sohville, matoilla ja sängyille.

Mutta tässä suurimmat ongelmat mitä ollaan Bamsen kanssa kohdattu ja pidän näitä todella pieninä juttuina.

Minkälaisia ongelmia sä olet kohdannut koirasi kanssa?

KUVIA PUHELIMEN KÄTKÖISTÄ

Mä voisin aina silloin tällöin jakaa tänne bloginkin puolelle kuvia puhelimen kätköistä. Lähes päivittäin kuitenkin tulee otettua Bamsesta myös kännykän kameralla jotain kuvia ja yleensä ne parhaimmat asennot ja ilmeet saa ikuistettua juurikin puhelimella.

Näistä kuvista kyllä huomaa miten tuo on kasvanut tässä vajaan neljän kuukauden aikana ja jopa turkin väritys on muuttunut aika suuresti. Eihän tuota pikkuista meinaa edes enään tunnistaa noista kuvista!

Mitä mieltä ootte, jos jaan tulevaisuudessakin näitä kännykkäkuvia?

HARRASTUKSIEN VALINNANVAIKEUS

Mä poden tällähetkellä harrastuksien valinnanvaikeutta Bamsen kanssa. Vaihtoehtoja on niin monia ja oma kiinnostus on monessa lajissa. Tottakai pitää valita laji, joka todetaan Bamsen ja mun mielestä kiinnostavaksi, jota on hauska yhdessä harrastaa. Rally-toko meidän on täytynyt alottaa jo kahden kurssin ajan ja tarkoitus olikin mennä Bamsen kanssa alkeistunneille ensimmäinen marraskuuta lähtien, mutta mun uudet työkuviot eivät anna keskiviikkoisin periksi, vaikka tunnit illalla seiskalta olisivatkin.

Bamsen nenä ja hajuaisti vaikuttavat hyvältä ja ainakin näyttää siltä, että hän rakastaa käyttää nenäänsä ja tietää mitä tekee. Tämän huomioidessa jäjestys tai esim nose work rupesi kiinnostamaan, mutta lajeista ei suurimmaksi osaksi kunnolla tietoa ole.

Päivänselvää on tietenkin se, että vetämistä ruvetaan harrastamaan säännöllisen epäsäännöllisesti heti kun pojan kroppa on kehittynyt tarpeeksi, mutta sitäkin ihan vain ilman valjakkoa pulkka perässä. Tässä nyt kuitenkin vielä ainakin vuosi aikaa ennenkuin sitä päästään tosissamme tekemään ja siltikin täytyisi keksiä muutakin puuhastelua esimerkiksi kesän ajaksi. Vetämisjutut on myös ehkä enemmän ton miehen ja Bamsen juttuja, vaikka tottakai se itseänikin kiinnostaa.

Näyttelytkin olisi hauska harrastus, mutta niistäkään ei mitään hajua ole. Oon kuullut, että näyttelytreenejä järjestetään kertaluotoisina, mutta se, että mitä niissä käydään läpi, kun mulla ei ole yhtään mitään hajua mitä siellä tehdään tai kuinka koiraa seisotetaan?

Paljon löytyy kiinnostavia lajeja mitä olisi ihana kokeilla, mutta kurssimaksut on kauhean kalliita ja mitä jos mielenkiinto loppuukin heti ensimmäisen kerran jälkeen lajiin? Musta on aika typerää, että kokeilukertoja ei järjestetä, kun varmasti tälläisille olisi paljon kysyntää ennenkuin laittaa satoja euroja kymmenen kerran kursseihin.

Tampereelta olisi myös hakusessa koirakoulu, jossa kouluttajalla olisi tietoa alkukantaisista roduista niin kommunikointi tunneilla olisi helpompaa. Välillä kun tuntuu, että ihmiset kuvittelevat huskyn olevan samanlainen kuin joku noutaja tai palveluskoira.

Onko teillä podettu samanlaisia tuntemuksia harrastuksien kanssa? Miten löysitte yhdessä sen oman "kutsumus" harrastuksen? Ja nyt ei muuten ole kysymys kisaamisesta vaan rennosta kivasta harrastamisesta oman koiran kanssa.

KOIRAN KANSSA MUUTTAMINEN

Kolme viikkoa ollaan nyt asuttu uudessa asunnossa. Koiran kanssa muuttaminen tuli siis tutuksi. Kaikki ei mennyt ihan just suunnitelmien mukaisesti ja olihan muuttopäivänä sentään perjantai 13. Bamse oli tarkoitus laittaa hoitoon, mutta viimehetkillä hoitopaikkaan tulikin muuta ja Bamse piti ottaa muuttoon mukaan.

Hain avaimet uuteen asuntoon Bamse takakontissa ja neljä banaanilaatikkoa takapenkeillä. Suunnitelmana oli sahata edestakaisin autolla hakemassa pientä kamaa, sillä avopuolison työpaikan pakettiautoon ei paljoa tavaroita kerralla mahtunut. Avaimet saatuani kävin uudessa asunnossa vidäkseni laatikot sinne ja hakemaan lisää. Asunto oli niin likainen ja puutteita täynnä, että teki mieli itkeä. Mikä hiton lopputarkastus? Ei asunto ollut sitä nähnytkään. No eikun soittamaan isännöitsijälle, mutta kukaan ei vastaa puhelimeen. Siivouskamat vanhasta kämpästä ja siivoomaan uutta, vaikka muutakin tekemistä olisi ollut. Onnekseni sain hieman siivousapua.

Bamse innoissaan haisteli uuden asunnon joka nurkkauksen ja oli mukana siivoustalkoissa. Muihin huoneisiin ei pystynyt sekuntia kauemmaksi jäämään, jos en ollut mukana huoneessa. Kolmen tunnin jälkeen, kun mun siivousapu lähti asunnosta ja jäätiin Bamsen kanssa kahdestaan neljää muuttolaatikkoa ja siivousämpäriä lukuunottamatta täysin tyhjään asuntoon. Vasta tässä kohtaa Bamse rauhottui paremmin ja pisti edes silmiä kiinni. Varmasti ollut pennulle rankkaa. Kun pojat alkoivat kantaa tavaraa sisään, täytyi mun pitää Bamsesta kiinni, kun innoissaan halusi hän vain pyöriä jaloissa, joka ei tässä kohtaa olisi ollut yhtään turvallista.

Kun itsessään ovissa ramppaaminen ja tavaroiden kantelu oli ohi ja alettiin purkamaan tavaraa, oli Bamse ihan mukana hommassa ja koko pää löytyi etenkin kuivaruokalaatikosta. Mun mielestä siis ei koira ollut muutossa lähes ollenkaan tiellä tai en pitänyt sitä hankalana, vaikka jatkuvasti samassa tilassa olikin.

Kaksi ensimmäistä yötä meni uudessa kodissa hieman levottomasti ja Bamse ei päästänyt silmistään meitä koko päivinä. Nykyään hän jo nukkuu eri huoneissa missä me ja jatkuvasti ei tarvitse olla iholla. Sopetuminen on toteutunut oikein hyvin, vaikka eihän koira paikkaan kiinny vaan tavaroihinsa sekä laumalaisiinsa. Onko sulla ollut koira mukana muutossa? Miten se meni?